Maailmanloppu?

Onko Google tullut hulluksi, olenko minä, onko maailma vai onko kyseessä laaja virushyökkäys, kun lähes jokainen googletettu nettisivu antaa tulokseksi yllä olevan varoituksen? Onko maailmanloppu alkanut, vai mitä on tapahtunut?

Kuvia

Amerikan taiteen eräs tunnetuimmista edustajista, Andrew Wyeth, on kuollut korkeassa iässä. Hän pidättäytyi moderneista virtauksista. Parhaiten hänen teoksistaan saa parhaiten käsityksen Googlen kuvahaulla. Sieltä löytyy myös hänen syvään uurtunut naamansa. En ollut hänestä juuri kuullut ennen Timen artikkelia, jossa kerrottiin myös hänen salaisista alastonmaalauksistaan. Christina´s Worldin olen tietysti nähnyt. Kysymys nousee, mitä kohti Christina, josta näkyy sensuelli selkämys, kurkoittautuukaan kovin epämukavasti tuolla vehnäpellolla, ikään kuin kohti yksinäistä maalaistaloa. Onko hän rampa vai pyrkiikö hän kohti lapsuuttaan?

Toinenkin amerikkalainen ikoni on jättänyt vehnäpellot, John Updike, jonka teoksia olen lukenut ja aion lukea uudestaan. Hänkin oli farmilta ja on kuvannut arvatenkin sukunsa vahvoja naisia todella. Olen lukenut Rabbit -sarjan, mutta viimeiseksi hänestä jäi mieleen varakkaan keskiluokan, adulterous life, jossa hyvin menestyneet keskiluokan ihmiset pettävät toisiaan ristiin rastiin ja panevat peppuun vaimojansa ja naapureidensa vaimoja. Updike oli koulutoveri, taisi olla jopa luokkatoveri Joyce Carol Oatesin kanssa, jonka romaaneja olen paljon lukenut tyttären luona. Molemmat olisivat olleet Nobel -ainesta. Nyt Komitealle jää enää Oates.

Keskitytäänpä kuviin tämän päivän linkeissä:

Wyethin kotisivut, vesivärimaalauksia,

Ohiolaisia vanhoja ulkorakennuksia ja navetoita

Barnbuildings

Vanhoja julisteita

Vanhoja kuvia koko Britanniasta

Vanhoja polkupyöriä

Victoriaanisia valokuvia

Shorpy Photo Archive

Digital Images Collection

Amerikan ensimmäisiä naisia,

Kuvia JFK:sta

The Pin-up Page The Pin-up Files Sivupolut

Suomalaisia vanhoja kuvia Vanhoja kuvia Lapista Lapin metsämuseon kuvat

Valokuvaväärennöksiä kautta aikojen

Kadulta löytyneet kuvat

Kuvia Amerikan polittisesta historiasta

Kuvia Barack Obamasta

BBC Family History

Kuvia Antiikin Kreikasta

Perjantain linkit

En nyt niin kovasti kaipaa pois tästä hetkestä ja talvesta, joka vihdoinkin on tullut, mutta jotenkin mukavalta tuntuu lukea uutinen siitä, kuinka kiskotkin taipuvat Australian helteessä. Eihän sitä kuitenkaan kauaa kestäisi, parempi mennä saunaan tai kylpyyn hetkeksi.

Toinen uutinen, joka kiinnitti huomiota US:ssa oli tieto muovikasseista yms. Onneksi kommentit suhteuttivat asian oikein. Mitä hallaa pelkkä uutinen onkaan tehnyt sellaisenaan.

Huomaan etsineeni kaikenlaisia opetukseen sopivia linkkejä ihan tarkoituksella, ehkäpä niistä on itselleni todellista hyötyä. Ihan lähipäivinä muutan, ja uskon, että aikaa linkkien etsimiseen ei enää ole. Mutta vielä tänään. Kannattaa testata, monia fantastisia löytöjä.

Syyspuolella ihastelin englantilaisen opettajanaisen linkkejä. Tutkin niitä tarkemmin. Ihan ihastuttavia. Paljon kuvia, ääniä, musiikkia. Tässä ovat esimerkiksi hänen kuvalinkkinsä:

Images

• *Flickriver
• *Multicolour
• *FlickrIn
• *Flickr storm
• *Compfight: images for Bloggers
• *Flickr
• *The Virtual Museum
• *National Geographic/photography
• *Webshots
• *Art
• *Big photo
• *Earth and countries
• *Exzooberance (animals)
• *Free Clip Art

Otan jonkin toisen kategorian eri kerralla. Liika on liikaa.

Itse löysin tällaisia muualta netistä:

Paulaharju -sivut Oulun kaupunginkirjastossa.

Thuleian tupa, shamanismista yms.

Lippujen tunnistus

Niksien jakaminen

Maailman vuoret kartalla

Maalaa pikseleillä

Taas yksi kalkulaattori netissä

Etälukion opiskeluaineistot

Visuaalinen sanakirja, jossa on yhdistetty flickr -kuvia ja wictionary -sisältöä

Tohtori.fi

Metsien terveys -sanasto

Filosofian sanasto

eBooks made simple

Yrjö Kokko

Lego Digital Designer

Notebook on the net, PocketManila

Photo Story 3 for Windows

Päiväkotikeskustelusta

Olen seurannut vellovaa päivähoito/kotiäitikeskustelua onnellisen etäällä. Oma kokemukseni oli, että vaimoni käveli pitkin seiniä kotiäiteytensä vuoksi, mutta hän saattoi olla poikkeustapaus. Lapsi oli kotona n. kolmivuotiaaksi ja lähti erikieliseen tarhaan ja sopeutui, oppi ruotsin - hänestä tuli joksikin vuosiksi ruotsin opettajakin lukiokouluun. Nyt vesa (tyttö) suorittaa viimeisiä opintojaan veturinkuljettajaksi, huomenna. Kun hän on muutaman kuukauden vielä ohjannut hän saa pätevyyden ja saa ottaa mukaan vieraitakin vetureihinsa. Heti lähden kun saa.

Muilla kotiäitiys varmaankin voi onnistua hyvinkin. Olen kuitenkin tarhan kannattaja. Siellä lapsi oppii tulemaan toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa. Onhan siellä sitä kaikenlaista indoktrinaatiotakin, vähemmän miellyttäviä tätejä ja tovereita - mutta niin on elämässäkin. Enemmistö on asiallisia ihmisiä, joista on vain hyvää sanottavaa.

Omat lapsenlapset olivat kotona pari, kolme vuotta ja viihtyvät tarhoissa ja esikouluissa, vaikka ovatkin väsyneitä. Kodin lähellä ei ole naapurin kakaroita, mikä on puute. Oli kyllä tosi tärkeää, että he saivat olla kotonakin alkuvuodet. Ei tytärkään olisi jaksanut, ellei olisi ollut tv:tä, jonka eteen tökätä lapset, vaikka hän nautti kotona olemisestaan ja lapsistaan. Lapsetkin ovat erilaisia. Toinen viihtyy hyvin ruudun ääressä, toinen höpöttää itsekseen leikkejään.

Katsoin rva Mikkosen jutut YouTubelta ja vähän kammoksuin sitä kiihkoa, mutta hyvin hän osasi asiansa esittää ja saada reaktioita. Nyt hän on tunnettu ja pian varmaankin matkalla politiikkaan. Kannatan monenkirjavuutta. Jos jaksaa ja osaa on hyvä hoitaa lapsiaan jopa kotikouluihin saakka. Vähän tosin pelkään fundamentalistista kasvatusta, jos se on esimerkiksi uskonnollista/uususkonnollista.

Travels with Charley

Laitan tähän taas muutaman kertyneen linkin. Jos ne jäävät, ne jäävät, eikä niitä löydä Erkkikään minun systematiikallani.

Elämänmittainen projektini on englannin opiskelu. Se alkoi ostamalla Readers Digest-, Playboy- ja Life -lehtiä Sodankylän linja-autoaseman kioskista. Ostin myös huippukirjoja, joita oli pokkarina. Yritin niitä sitten tavailla pienen punakantisen sanakirjan avulla. Luin esimerkiksi John Steinbeckin Travels with Charley -kirjaa. Se oli vähän kuin Tarzanin yrityksiä oppia lukemaan majassa, josta hän löysi paitsi vanhempiensa luurangot, myös kirjoja, joista oppi itsekseen lukemaan. Minun oppimiseni käy hieman hitaammin. Tulen toimeen juuri ja juuri englannilla viiden kymmenen vuoden opiskelun jälkeen. Olin ensimmäisellä vuosiluokalla, joka Sodankylän Keskikoulussa luki englantia. Opettajat tekivät päätöksen, että englantia lukevat lapset, jotka etupäässä tulevat syrjäkylistä. Jostakin syystä minutkin siirrettiin sille luokalle. Kirkonkylän kakarat oppivat vielä saksaa. En tiedä kumpia siinä lellittiin ja tarkoituksellako.

Tässä on linkkejä vanhaan englannin kieleen.

Tässä on geologian yms. opetussivut englanniksi.

Tässä arkeologisten kuvien hierarkinen luettelo.

Tässä on suomen urbaanisanakirja. Ja tässä stadin slangi -sanakirja (haku). Englanninkielinen Amerikoista.

Tässä on näppärä pääkaupunkiseudun kartta. Tässä palvelukartta tuolta jumalan hylkäämältä alueelta.

Murteista kun puhutaan: Murrepeli, Murrematka, Internetix -Suomen murteet, Kotus -murteet, Etelä-Pohjanmaan murre, tietovisa, Etelä-Pohjanmaan murteen sanakirja, Keski-Suomen murteet, Open toimisto, Suomen murteet

Sananlaskut ja sanonnat:

Sananlaskut, Suomalaisia sananlaskuja.Wikisitaatit, Kuvitettuja sananlaskuja, Sanontoja ja uskomuksia eläimistä, Sanonnat, Äidin sananparret, Sananparsia vanhuksille, Idiomisanakirja (monikielinen), Suomalaisia idiomeja, Fraasit, Sananvalinta

Mopedi -aineisto suomen vieraana kielenä opettamiseksi.

Kylän herrat

Silmiini sattui Sodankylän paikallislehti, Sompio. Se perustettiin lähtöni jälkeen ja on yhä hengissä yllätyksekseni. Siinä on ollut aina kun olen sattunut näkemään, paikallishistoriaa, josta olen kiinnostunut. Paikallislehdissä tosin asioita käsitellään useinkin kovin hampaattomasti, ettei loukata mahdollisia ilmoittajia. Tossa lehden nettisivulla ei ole juuri mitään lukemisen arvoista kuten ei ole Lapin Kansan ja Pohjolan Sanomienkaan.

Tämän saaren Annonsbladet on yksi esimerkki. Sompio oli osaksi tekoaltaan alle jäänyt erämaa-alue. Paulaharjun Sompio -kirja on yksi hänen tunnetuimpiaan. Meikäläisen esi-isät molempien vanhempien puolelta vaikuttivat alueella, vaikka eivät siellä asuneet. Kummatkin ovat mainittuja kirjassa. Toinen tosin oli isoisän isä. Hän oli kiertävä koulumestari, jonka hautakivessä lukee vanhanaikaisin kirjaimin: Opetti lapsia lukeman ja puhui heillen Jumalasta. Hänellä mainitaan olleen hallussaan myös Mustan Raamatun, eli Raamatun apogryfiset kirjat, raaamatusta pois jätetyt osat. Äidinisän uni mainitaan muistaakseni tarinassa siitä, Kun Muuperin Ottu Pirun näki.

Kovin vähän on netissä aineistoa Sodankylän historiasta. Sieltä on häipynyt esimerkiksi pois Lapin legendaarisen papin Aittokallion pojan muistelut, tai en ainakaan sitä löydä. Siinä oli vanhoja valokuviakin.

Lions Clubin historiasta löysin tämän kuvasivun LC:n perustajajäsenistä. Tuttuja kasvoja. Pankinjohtajia, opettajia, metsänhoitajia, kauppiaita. Kaikista heistä muistan puhutun eri yhteyksissä. Ei pahaa. He olivat nuhteettomia herroja. Hieman pienemmät herrat olivat rotareissa. Siellä oli myös minua paljon vanhempi serkkuni, joka ehti olla ja haavoittua sodassa. Mukana Lionsien kuvassa on myös opettaja, josta kirjailija-serkullani on ikäviä muistoja hakkaajana. Minun aikanani hän oli tiukka mutta asiallinen, koulun kantavia voimia.

Hän piti myös vuosia kunnan kirjastoa koululla. Hänen aikanaan minusta tuli kirjojen lukija. En muista oliko se jo hänen aikaan vaiko myöhemmin rva Rissasen, joka katsoi läpi sormien, kun siirryin lasten osastolta aikuisten puolelle. Muut lapset ajettiin lasten puolelle, mutta ei minua. Molemmat kirjastonhoitajat olivat myös varhain kuolleen äitini ystäviä. Äitini oli kunnan ensimmäinen naispuolinen kunnanvaltuutettu ja hän toimi sosiaalilautakunnan puheenjohtajana ja piirimiehenä. Olen ollut hänen mukanaan syrjäkylässä käymässä kotikäynnilläkin, muistan. Äitini toimi myös Pohjolan Sanomien paikallistoimittajana samalla kun oli talonemäntä ja suurperheen äiti. Hän oli lähdössä myös valtakunnan politiikkaan, kun tuli tuo kohtalokas auto-onnettomuus puhujamatkalla liukkaalla tiellä ennen nastarenkaiden ja turvavöitten aikaa.

Nostalgiakuvia

Katsoin elokuvan Kankkulan Kaivolla. Muistan kuinka kerrassaan ihania olivat Kankkulan Kaivolla radiohupailut. Muistelen, että Spedelläkin oli aluksi radioshow, vai miksi sitä kutsuttiin. Jollakin tavalla sitä aikaa muistelee ihannoiden ja nostalgisoiden. Muistaa radiokuunnelmat, Lauantain toivotut ja kaikki joka kerta samalla tavalla toistuvat rituaalit. Se oli vielä yhtenäiskulttuurin aikaa, pönäkkää, mutta niin luotettavaa. En paljoa päässyt pienenä elokuviin. Televisiota ei Lapissa vielä ollut. Sitten kun televisio tuli, tuli myös yhteiset puheenaiheet. Kaikki olivat nähneet samat ohjelmat. Nyt ei enää löydä yleensä ketään, joka olisi nähnyt saman. Nyt vanhoja elokuvia katsoo, jos viitsii. Ne ovat yleensä naiiveja, vain joku Sedis ja von Bagh niistä innostuvat ja löytävät niistä taiteellisia arvoja. Kyllähän niitä tietenkin onkin, kun oikein silmin katsoo.

Koulussa oli toki opetusvälineitä. Oli aina mukava kun opettaja toi jonkin rainan. Kuvatauluja hänellä oli useinkin mukanaan. Tässä ajattelen lähinnä keskikoulun luonnonopin ja maantiedon opettajaa rva Katilaista. Joskus näytettiin myös filmejä, jotka olivat jo lähellä taivaallista olotilaa kuvallisesti vähän virikkeitä saaneelle. Kaikkein hauskinta oli, jos opettaja innostui näyttämään filmiä taaksepäin, aivan hihkuimme innosta. Kyllä minäkin sitten opettajana sitä tein. Ruotsissa toimi vielä 80-luvun alkuun asti keskitetty suomalaisten oma opetusvälinelainaamo, josta voi tilata AV-aineistoja.

Nyt nuo kuvataulut, opetustaulut on hylätty koulujen vinteille ja varastojen nurkkiin, parhaassa tapauksessa. Paljon on päässyt tuhoutumaankin, mutta kuvia on pelastettu nettiin. Museoilla on ollut näyttelyitä näistä nostalgisista esineistä.

Tässä on melkoinen kulttuuriteko. Entisen asuinkuntani Keuruun Pihlajavedeltä, löytyy tämä hieno kulttuuriaarre.(Kuvat saa klikattua suuremmiksi.)

Jyväskylän yliopiston museolla on hieno virtuaalinäyttely.

Helsingin koulumuseon sivut. Kouluruokailumuistoja.

eNorssin kuvagalleriasta löytyy paitsi opetustauluja myös paljon muita kuvia.

Tässä on esimerkki nykyajan kuvatauluista. Minähän olen myös paljon tutkiskellut netin kuvasanakirjoja.

Minua kiusasi, kun en muistanut mikä oli sana jota Ruotsissa käytettiin. Lopulta se tuli netin avulla: skolplansch.

Suomalaisten opetustaulujen lisäksi on tietysti ruotsalaisia skolplanscher, jotka eivät suuresti poikkea omistamme. Täällä on yksityinen Koulutaulu-museo. 

Tässä on Göteborgin museon sivut, jossa näitä tauluja on. Kuvat jäävät aika pieniksi. Ne voin kylläkin ottaa kuvankaappaajalla ja suurentaa, mutta tarkkuus hieman kärsii. Esinekatalogissa on enemmän, monet tosin ovat mustavalkoisia. Sieltä ne kyllä suurentuvat.

Suomalaisten opetustaulujen lisäksi on tietysti ruotsalaisia skolplanscher, jotka eivät suuresti poikkea omistamme. Täällä on yksityinenKoulutaulu-museo. Saattoi olla, että koulutaulujen idea tuli meille kuten Ruotsiinkin Saksasta, mutta on niitä englanninkielisessäkin maailmassa, olen tiennyt nimenkin. Ruotsissa on muistaakseni toinenkin iso paikka katsoa koulutauluja, mutta ei ole tullut kirjauduttua. Kuvahaku aiheesta.Täällä on minun nostalgiajuttuni aiheesta opetustaulut.

Miellyttävä yllätys

Olin työhakumatkalla, kun sisareni pyysi auttamaan, kun ei saanut liitetiedostoa auki. Minua ärsyttää usein hänen osoitteleva avuttomuutensa ja koketeeraamisensa. Hänen täytyy korostaa intellektuellisuuttaan olemalla muka täysin tietämätön ja kiinnostumaton tietotekniikasta. En muuten kertonut, missä olin, vasta sitten kun työpaikka ja asunto oli hanskassa.

Luin liitetiedostot, koska ne olivat äärimmäisen kiinnostavia. Samalla pienellä peltoaukealla, missä lapsuudenkotini sijaitsi, oli myös sedän talo. Minua ehkä 10 vuotta vanhempi serkkuni oli lähettänyt kirjallisuudesta kiinnostuneelle ja tietävälle sisarelleni tekstejä, jotka olivat äärimmäisen kiinnostavia. Hän on julkaissut pari kirjaa kaupallisella kustantajalla ja pari oppikirjaa kunta-asioista. Hän on oikein lahjakas, vaikka kirjat eivät ehkä olleetkaan suurta kirjallisuutta.

Nämä hänen juttunsa kertoivat sota-ajasta, jota en elänyt. Siinä oli paljon kylän ihmisiä, sukulaisia hieman nimet muutettuna. Järkyttäviä tapahtumia kuten hänen kotinsa palo ja hänen itsensä muistot sotalapsena Ruotsista. En oikeastaan ollut paljoa tiennytkään sedän perheen vaiheista, ehkä olin kuullut jotain. Äiti sairasti keuhkotautia ja kuoli evakossa Kannuksessa. Perhe joutui kylmään ja huonokuntoiseen taloon. Kurkkumätä riehui ja perheen nuorin lapsi kuoli. M. lähetettiin turvaan Ruotsiin sillä seurauksella, että hän unohti suomen. Tavallinen sotalapsitarina palaamisesta ja sopeutumisesta tai sopeutumattomuudesta. Hän kertoi herkästi omansa ja perheensä tarinan, kuinka hänestä tuli kouluhäirikkö, jolla ei ollut asiaa oppikouluun. Silti hän oli huippulahjakas ja pääsi näyttämään kyntensä myöhemmin. Isosisko, jonka hyvin tunnen Ruotsista, oli äidillinen ja auttava henkilö, joka merkitsi M:lle paljon.

En ollut tiennyt, että M:ssa, joka minulle oli hieman pelottava jopa kiusaaja, eli kirjojen lukija. Kuvittelin häntä pinnalliseksi ja leuhkaksi, mutta hän onkin paljon parempi tyyppi.

Nämä luvut tulevasta kirjasta olivat äärimmäisen kiinnostavia jo sukuhistorian puolesta. On hyvä, että joku pistää tarinoita paperille. Saman ikäinen veljeni, joka oli myös lukija ja joka myös olisi ehkä osannut kirjoittaa, ei enää muista asioita, dementia on vienyt paljon. Sisareni muistaisi, mutta ei varmastikaan halua muistella. Hänkin tosin on kirjoittanut herkän lapsuudestaan romaanikäsikirjoituksen, jonka olen lukenut, mutta se on jäänyt pöytälaatikkoon.

Toinen veljeni osaisi ja muistaisi, mutta ei näytä mitään merkkejä kirjoittamisesta. Hänkin on kokenut paljon, oli kovassa menossa ennen viime lamaa, antoi haastatteluja milloin millekin lehdelle. Muistan hänet esimerkiksi Suomen Kuvalehden jutusta, taisi olla altapäin kuvattu, sikaria tupruttelevana, se on ainakin mielikuvani. Meni liian lujaa ja tuli romahdus ja maineen menetys, mutta hän on selvinnyt hyvin perheensä ansiosta. Lapset ovat hyvin menestyneitä kuten ovat toisenkin veljen lapset. Molemmat olivat pankinjohtajia.

M:n sisarelleni lähettämät liitteet, jotka luin luvatta, olivat hyvin kirjoitettuja ja kiinnostavia. Lisää haluaisi lukea, hän on kirjoittanut Sodankylän murteellakin. Nämä jutut kertoivat tarunomaisesta evakkoajasta ja sodan jälkeisistä oloista, tutuista ihmisistä.

Hyrinää

Luulen, että suuri elämänmuutos on edessä. Nyt elän lähinnä erakon elämää. Edessä on varmaankin ainakin työelämässä paljon sosiaalisuutta ja puhelinsoittoja. Minusta tulee ehkä tärkeä henkilö monille. Uskon myös että asumisessa tulee olemaan muutos, myös iltaelämässä. Kaupungissa on ravintoloita, harrastusmahdollisuuksia. Voin ehkä pitää iltakurssejakin. Luonto tietysti kiinnostaa, uudet maisemat kävely-, pyörä-, mopo- ja automatkojen päässä.

Onneksi hankin paljon muuttolaatikoita. Tavarat on helppo pudottaa isoihin laatikoihin. Auton lastaaminen ja purkaminen helpottuvat. Kunhan vain olisi varastotilaa, siitä on aina puute, ettei tarvitsisi elää liikojen kamojen kanssa asuinhuoneissa.

Koska olen vielä pakotettu erakon elämään, menin vanhan tavan mukaan nettiin hakemaan linkkejä. Tässä on muutamia:

E-teksteistä olen paljon kirjoittanut. Tässä on esimerkiksi vallan hienoja historiallisia tekstejä tulkattuna nykyaikaisille kirjaimilla. Vanhan kirjasuomen korpus. Mikä aarre! Saman valtiollisen yhteisön muitakin tekstikorpuksia.

Historiallisista aarteista vielä Tillmanin kautta: Kansalliskirjaston digitaaliarkisto ja yhä ajankohtaiset Suomen sodan muistot.

Tässä on eläkkeellä olevan professorin hienot pohjoisen luontosivut.

Pilkunviilaajat on älypeli, siinä kilpaillaan oikeinkirjoituksessa itseään vastaan.

Firefoxissa on kuvankaappaus -lisäosa, jota en ole kokeillut, koska minulla on toinen, oikein erinomainen Jing.

Kirjoitin aikaisemmin sanastoista. On olemassa monia termipankkeja yhdistävä TEPA, erinomainen termipankki ja hakemisto. Voidaan käyttää myös sanakirjana. Kehotan tutustumaan.

Englannin sanaston opiskeluun, sana päivässä -arkisto. Käteviä sanalistoja.

Latinan sanalista

Basic English Word List

Englannin oikeinkirjoituksen tarkistaja

Kevin on kerännyt kattavan kokoelman englannin sanalistoista

Minulla on asennettuna kolme eri toimintoa, joilla mihinkä tahansa (periaatteessa) englanninkieliseen sanaan saa selityksen. Tårta på tårta tietysti, mutta niin mukava kakku. Tämä uusin varsinkin on nopea ja yrittää hakea erilaisia selityksiä, jopa suomenkielisille sanoille.

Howto:

wikiHow eHow

aakkostajat yms:

alphabetize.org (ei skandeja)

Sort My List (ei skandeja)

PauldingNet Sorter (osaa skandit)

Näitä on paljonkin, muistan linkittäneeni ennenkin. Jos esimerkiksi aakkostus puuttuu käyttämästäsi keveästi sanojen käsittelyohjelmasta, näitä voi käyttää, copy/paste -toiminnolla.

Bloggerin sivupohjia

Laatikoita

Tänään käyn kysymässä työkkärissä, osallistuuko valtio muuton avustamiseen rahallisesti. Yritän löytää tukevia laatikoita kirjojen pakkaamiseen. Joskus näkee, että kirjoja on pakattu muuttolaatikko täyteen eivätkä ne oikein kestä. Jos pakkaa osan kirjoja, osan vaatteita, silloin painosta ei tule liian suurta.

Aion myös käydä sanomassa jäähyväiset museolla, jossa on ihan kivaa porukkaa. Ihmetyttää aina muuttaessa kuinka valtaisa tavararöykkiöstä tulee nurkkaan. Keljua viedä uuteen paikkaan kamaa, jonka järjestäminen on työlästä. Jotkut osaavat aloittaa tyhjältä pöydältä ja elää minimalistista elämää, vai osaavatko. Jos eläisi sen säännön mukaan, että jos ei vuoteen ole tarvinnut jotakin, siitä voi luopua, voisi todella luopua paljosta. Minulle se ei käy, olen niin materialistinen.

Löysin iltapuhteeksi muutamia linkkejä, lisäsin niitä myös toissa postaukseen, nettikielioppeja ja kirjoittamisen oppaita mm.

Tämä oli hauska: Ilmaisen sanakirjan yhteydessä on käännöspeli.

Tämän uuden palvelun avulla jokainen selaimen sana voi olla hyperlinkki. Tästä ennustetaan menestystä. Se on Firefoxin lisäosa ja toimii myös sanakirjana. Kaksi kertaa sanaa klikkaamalla avautuu ikkuna, josta pääsee hakutoimintoihin. Suomen kielessä ei ehkä yhtä käyttökelpoinen kuin englannissa. Tekee päällä ollessaan yhden vaiheen lisää esim. bloggerin linkittämiseen.

Tässä on Korpelan artikkeli erikoismerkkien kirjoittamisesta suomenkielisellä PC-näppäimistöllä. Tässä juttu erikoismerkeistä.

Visuaalinen hakupalvelu

Lukijoiden kuvat, Hesan arkisto, vähän alempana arkiston aarteita

En tiedä onko kukaan lapsi innostunut tällaisesta värittämisestä, ainakin se on suosiossa Delicious -palvelussa.

Matematiikan sanastoa Hauskat kuvat Kansanperinteen sanastoa Hirsirakentamisen sanastoa Rakentajan sanastoa (Kuvitusta) Kirkollinen sanasto Pienehkö sivistyssanasto Raholan syötäviä sanoja Suomen kauneimmat sanat

Kotuksen verkkoartikkelit, Kielipalstat,

Googlaamalla sanasto löytyy paljon erityissanastoja.

Muusikoiden net, laulujen lyriikoita löytyy ehkä.

Suomen taiteen sisältö

Virtuaalinen vanha kirjasuomi

Tampereen Vapriikin verkkoaineistot Esinekokoelmat (Ei tarvitse tietää, mitä hakee, kun laittaa vaikka ajanjakson hakukenttään.)

Microsoftin Clipartien vinkit.

Haikueditori, erään Mensan jäsenen lehtijuttuja Iskulauseita

Aikuislukion Maantiedon linkkejä, Biologian linkkejä

Rajaseudun henkeä

En olisi uskonut jaksavani ajaa niin pitkää matkaa ja vielä liukkaalla kelillä. Loppumatkasta haittasi vielä pimeys ja sumukin. Kun poikkesin kauppakeskuksessa, sieltä tullessani huomasin olevani yksisuuntaisella tiellä väärässä suunnassa. Aivan kuin pilapiirroksessa.

Viime aikojen vaikuttavimpia tunteita nousee Obaman hallinnon toimista. Tulee mieleen lännenelokuvan teemoja. Roistojoukko on karkoitettu ja hyvä seriffi palauttaa järjestyksen. Uusi hallinto toimii todella hyvin ja osaa hollywoodinsa. Symbolikysymykset ovat äärettömän tärkeitä. Uusi, sympaattinen presidentti saattaa luoda eteenpäin menon hengen ja uuden frontiers/rajaseudun hengen, joka nostaa USA:n ja koko maailman lamasta. Pessimisti ajattelee, että energiakysymykset, öljyn loppuminen, mistä ei päästä mihinkään, vaikka hinta halpuisikin, asettavat esteitä liialle toiveikkuudelle. Uudessa Time-lehdessä oli juttu, jossa hehkutettiin aurinkoenergian mahdollisuuksia. Se on vain yksi suuresta joukosta.

Ostin suuren määrän muuttolaatikoita, 30 kpl. Aioin pitää tämän asunnon ja lähteä vain töihin toiselle paikkakunnalle, mutta uuden asunnon mahdollisuus pikkukaupungissa innostuttaa muuttamaan kimpsut ja kampsut. Kovasti siinä on tietysti puuhaa. Minun kuluneet huonekaluni eivät sovi uuteen ympäristöön, mutta en ryhdy niitä poiskaan heittämään, vaikka ehkä pitäisi. Romua raijaamaan maan ääriin. Vielä kerran, sitten en enää muutakaan. Elämä on paljon potkinut minua päähän, nyt se kerrankin potki onnenpotkun persuuksille ja sanoi: älä siinä valita. Joku toinen joutuu sijoittamaan elinikäiset säästönsä omistusasuntoon, minun ei tarvinnut. En tosin nähnyt itse asuntoa. Jännittää tietysti mihin suuntaan on parveke ja missä kerroksessa asunto on. Näin kyllä talon ja ympäristön. Ei enää esikaupunkiasumista jumalan selän takana, kaikki palvelut ovat vieressä. Nopeat tietoliikenneyhteydet esimerkiksi, mitähän ne sisällään pitävät?

Terveisiä

Tätä olen odottanut jo vuosia. Onni on potkinut minua syylingit jaloissa. Luvassa on työtä ja hieno asunto senioritalossa, taas toisella puolen Suomea. Työtä saattaa riittää vuosiksi ja se on sellaista mitä osaan, palkkaakin maksetaan. Tiesin kyllä, että minussa on kapasiteettia.

En aio lopettaa maalaisen blogia, pieni houkutus kyllä olisi. En kuitenkaan aio laverrella varsinkaan nyt. En sanan sanaa työstä enkä ihmisistä. Muuttukoon mustaksi maalainen, jos sanansa syö! Onhan tässä tullut jo sellaisiin asioihin paneuduttua, kun olen ollut turhautunut.

Aion harventaa kirjoituskertoja, ei enää joka päivä, ehkä kerran tai pari viikossa. Olen yhtä kiinnostunut netin ihmeellisyyksistä, jospa siinä riittäisi aihetta. Tosin en enää etsi linkkejä yhtä lailla. Yritän ehkä jotakin uuttakin tässä vähitellen.

En voi luvata laadukkaampaa jälkeä, en yhtään jalostuneempaa. Yhtä aktiivisti en myöskään aio lukea blogeja, vaikka kaikki sadat ja taas sadat, oikeastaan rakkaiksi muodostuneet kirjoittajat tuottavat hyviä tekstejä, joiden parissa voisi viettää päivät pääksytysten.

Maalaisen vakiintunutta brändiä en mene tuhoamaan. Onhan siellä tuo tuotekin myynnissä, leijan rakennusarja , josta odotan siitä menestysartikkelia, kunhan tässä kevät koittaa ja mielikin lähtee lentoon sinitaivaalle.

Tässä on harvinaisen havainnollinen kuvien koon muuttamisohjelma netissä.

Tässä on sivusto, jossa kuviin saa syvyysvaikutelmaa, tiltshiftmaker

huumorisivusto

Tässä on jo ehkä ajateltu kaikki liian valmiiksi englannin opetusta silmällä pitäen.

Anna niiden laulaa (englanniksi) mitä olet kirjoittanut.

Matematiikan sanakirja

Virtual keyboard, kaikki erikoismerkit ja kirjaimet

Suomen verkkokielioppi Suomen kielioppi, Panu Mäkinen

Suomen kieli, Wikipedia Internetixin suomen kielioppi

Kielijelppi, kirjoitusviestintä Kirjoittajan ABC -kortti

Suomen fonetiikkaa Kielikeskus kielikursseja netissä

Ymmärrä Suomea, harjoituksia Supisuomea, suomen kurssi netissä Suomea ole hyvä

Verbien taivuttaja , toinen, ehkä sama

Demot, joilla voi tutkia suomen kieltä

Suomiopas Verkkomateriaaleja opetukseen

Pieni paussi on tarpeen

Olin käymässä taloyhtiön asukkaiden kokouksessa koulun ruokasalissa. Täällähän uudet omistajat korottivat vuokria melkoisesti, yli 30 % sanotaan. Minä maksoin ohjeen mukaan, en tiennyt, että jotkut asukkaat ovat ottaneet selvää, ettei vuokria hyvän tavan mukaan noin vaan saa nostaa. Ymmärsin, että muut ovat maksaneet joulukuun vuokran mukaan. Olisin minäkin, jos olisin tiennyt. Indeksikorotuksen mukaan saa nostaa, jos ilmoittaa siitä ajoissa ja jos on perusteltua, niin voi nostaa korkeintaan ja neuvottelun jälkeen 15%, mutta siitä pitää ilmoittaa puoli vuotta etukäteen. Sitä ei ole täällä ollenkaan tehty. Asukkaat aikovat järjestäytyä. Valittiin toimikunta, joka aikoo tehdä kirjelmän. Yritän minäkin maksaa ensi kuussa alemman mukaan kuten toisetkin. Kai kaikilla pitää olla yhtäläinen vuokra.

Oli mukavaa nähdä, että kesällä pihalla pienessä maistissa pyörinyt kaveri, oli esiintymiskykyinen ja ihan luotettavalta vaikuttava kokoonkutsuja, joka myös valittiin toimikunnan puheenjohtajaksi. Muutenkin kivalta vaikuttavaa väkeä. Osa oli tuttuja naamoja. Taloissa asuu myös virolaisia, jotka toimivat rakennusalalla. Talo tarvitsisi kipeästi korjauksia, mutta remontista tullee iso. Aikaisemmin niin halvoista vuokrista jää vähitellen muisto vain.

Minun pitänee lähteä matkalle. Taidan pitää pientä lomaa, ehkä viikon, pari. Tässä on muutamia linkkejä vielä sitä ennen:

Tähän ekirja-listaan en ole tainnut linkittää. En tiedä onko siellä uusia nimikkeitä. Onpahan kuitenkin. World Public Library.

Tässä on readeri, joka on erikoistunut Project Gutenbergin kirjoihin. Olin sen ladannut aikaisemmin, mutten muista kokeilleeni.

Sain oikoluettua loppuun yhden Gutenbergin kirjan oikoluvun toisten, tuntemattomien kanssa. Se oli suomenkielinen käännös Rikos ja Rangaistus -romaanista. Vaikuttava, kuten tuollaisen klassikon arvaakin olevan. Aion ottaa sen lukuohjelmaan lukulaitteellani, englanniksi, joka ei tunnu ollenkaan vanhahtavalta. Kieli oli suomalaisessa käännöksessä vanhentunut ja varmaankin jo tuolloin osittain virheellistä. Sellaisia en tietenkään ryhtynyt korjaamaan, mutta en voinut olla muuttamatta selviä painovirheitä. Olisi tosin pitänyt laittaa ** ja [huomautuksia], mutta en ollut varma, miten ne tehdään. Ohjeet on mutta ei esimerkkiä. Toisella lukukierroksella korjaaja saa tehdä, jos haluaa. Katson etten ryhdy vielä niin vaativaan tehtävään, koska minulta jäi huomaamatta muitakin asioita. Sitten on vielä kolmaskin vaihe. Joku laittaa kirjan lopulliseen asuun ennen kuin se lasketaan Gutenbergiin.

Huomasin, että Distributed Proofreaderseilla on toinen päähaara, jota ehkä voi kutsua amerikkalaiseksi, johon myös liityin. Ihmettelinkin, että englanninkielisiä tekstejä ei ollut eurooppalaisessa. En ole vielä kokeillut, mutta uskoisin voivani oikolukea englanninkielisiä tekstejä ensimmäisellä kierroksella. Se olisi samalla aivojumppaa ja opiskelua. Project Runebergillakin on oma oikolukuohjelmansa, mutta en ole ottanut siitä selvää. Kaikkiin voi myös ehdottaa ja edistää omia tekstejä muutettaviksi digitaaliseeen muotoon. Mielestäni tämän saaren kirjailijan Adele Wemanin, ainakin jotkut kirjat sopisivat, mutta museon johtaja ei ehkä ole oikein innostunut asiasta. Hänen poikansa on tietokoneihmisiä ja aviomies oli myös. Perheessä tulee ehkä yleensäkin rokottuminen jotain "kärpästä" kohtaan. Oma tyttärenikään ei ole yhtään innostunut tietokoneista, osaa niitä käyttää työkaluna, muttei muuta. Kun hänen miehensä ja isänsä ovat, ehkä siinäkin on se rokotus.

Eurooppalaisessa ryhmässä on myös Suomi-ryhmä, johon myös kirjoittauduin. Sillä on myös foorumi, jossa näytti alussa, v.2004 olevan viestejä, mutta sitten on hiljaisuutta moneksi vuodeksi. Viime vuoden lopulla pari viestiä. Minusta jonkun tahon, en tiedä minkä, pitäisi yrittää tiedottaa, että tässä voisi esim. ikääntyneille vireille olla hyvä harrastus, jonka ei tarvitse viedä paljoa aikaa. Tosin eläkeläiset ovat kaikkein kiireisimpiä, sanotaan. Esim. median pitäisi ilmaiseksi mainostaa vaikkapa henkilöjutuin, haastattelemalla harrastajia ja kertoa, että suuria pätevyysvaatimuksia ei ole ja käyttöliittymän helppouden takia työ on helppoa ja palkitsevaa. Sekin voisi olla osa sitä mainostettua kansalaisyhteiskuntaa, jossa tehdään talkootyötä.

Tässä on sympaattinen lista ilmaisohjelmista Windowsille. Se poikkeaa siinä tavanomaisesta siinä, että ohjelmia on kommentoitu. Lista on vasta päivitettykin.

Tämä on myös lukuohjelmassa: Pekka Nykäsen toimittamat sota-ajan kirjeet. Hänen sukunsa on Pohjoisesta ja siksikin kiinnostaa ajankuvana.

Tässä on metsä-aiheinen sivusto, Metsä vastaa, jota kautta pääsee halutessaan kiinnostaville paikoille, jotka kertovat suomalaisesta metsästä ja muustakin.

Täällä on kuvia erämetsästä. Niitä ei saa käyttää julkisesti ilmaiseksi, mutta katsella aina voi.

Tässä on puuhun keskittynyt suomenkielinen sivusto, PuuProffa.

Tämä on yksi tunnetuista linkkipalveluista, Stumble Upon. Näyttää olevan kuvia linkkinä, mikä on persoonallisen näköistä. Aion tutkia.

Wikipedian artikkeli aiheesta social bookmarking.

Suomalainen tietokonemuseo

Tässä on yksi ladattava ohjelma sellaiselle, joka haluaa suunnitella kotia.

RaamattuNet, Uskonnon opetuksen kotisivu.

E-kirjat, nettikirjat, sähköiset kirjat

Kuvat voi klikata isommiksi

Olen kirjoittanut e-kirjoista jo kymmeniä kertoja. Yksi vika on siinä että, jutut hajautuvat arkiston hämäriin. Jos olisin osannut tagittaa, tilanne olisi toinen. Tämän vuoden aikana saattaa markkinoille tulla uudenlainen lukulaite, josta voi tulla esim. ensi joulun hittituote. Ihan hyviä lukulaitteita on jo, minullakin yksi. Ne käyttävät sähköistä mustetta, akku kestää kauan, voi lukea ulkonakin, ei säteile eikä rasita silmiä. Sitten viimeistään kun lanseerataan värilliset näytöt, siinä on hittituote.

Tietokoneissa e-kirjoja voi jo hyvin lukea ja voi myös hienommissa puhelimissakin. Esimerkiksi tällaisella uudenlaisella, isoilla tietokonenäytöllä, jonka vasta hankin, voi ruutuun laittaa vierekkäin kaksi ikkunaa, isomman jossa on nettisivu ja pienemmän jossa on on-line -sanakirja tai koneelle ladattu sanakirja. Näin avulla vieraskielisten sähkökirjojenkin lukeminen on ihastuttavan konkreettista ja helppoa. Myös ns. bookreaderin voi laittaa ikkunaksi ja viereen sanakirjan.

Monet asiantuntijat sanovat, että vanha tapa oppia sanastoa, lukea ulkomaankielisiä kirjoja sanakirjan kanssa, on paras, ja se pätee edelleenkin. Paperikirja ja -sanakirja, jos sellaiset on käsissä. Se on edelleenkin ykkösjuttu, mutta hyvänä vaihtoehtona kirivät elektroniset vastineet. Niissä on myös historiaa, kansainvälisyyttä, oikea kulttuuriaarre. Ei tarvitse omistaa kirjastoja tai lainata vaivalloisesti ja maksaa sakkoja. Elektronisia kirjoja voi myös ostaa ja lainata kasvavassa määrin. Voin todistaa, että kun itseäni vanhanmallinen putkinäyttö alkoi rasittaa ja allergisoida, uusi näyttö ei haittaa.

Elektronisen nettikirjan tilalle esimerkissä voi edellisessä laittaa minkä tahansa vieraskielisen nettisivun, ja niitä on paljon, suuruusluokkaa en osaa arvioida. Tarvetta siis on. Sivun käännökset automaattisena kokonaisuutena ovat edelleen kökköjä, suorastaan hävettäviä.

Olen vähän kuin tutkinut erilaisia vaihtoehtoja, lähinnä englannin kieltä ajatellen. Itselläni on jo niin hyvä passiivinen sanavarasto, etten kovin paljon tarvitse sanakirjoja, lehtitekstissä varsinkaan. Romaaneissa ja tietokirjoissa on jo toinen juttu; niissä sanasto on monipuolisempaa.

Tietokoneelle ladattavat sanakirjat ovat varteenotettava vaihtoehto. Niissä on ainakin se hyvä puoli, että ne toimivat myös off-line ja kaikissa windows-ohjelmissa. Yksikieliset ovat parhaimpia, suomenkielinenkin on olemassa. Hyvä muuten, mutta sanasto suppea. Sanaa kaksoisklikataan sähköisessä tekstissä ja viedään se sanakirjan hakuruutuun, tapoja on useita. Tästä en nyt kirjoita enempää, koska olen tehnyt sitä aiemmin.

Tässä on kuva näkymästä, missä on ekirja ja aukioleva Sage´s Dictionary, jota en saanut kapeammaksi. Ehkä liian leveänä. Sanaa ei voi raahata hiirellä vaan pitää liittää hakuruutuun. Yksi ratkaisu leveysongelmaan on, että pitää ohjelmat limittäin tai pienentää ja napsauttaa näkyviin tarvittaessa.

Online -sanakirjat. Niitä on englanniksi ja muilla kielillä, suomeksikin, leegio. Niitä saa myös selaimen lisäosiksi. Olen kokeillut ainakin kahta englanninkielisinä ja ne ovat ihan mukavia. Sanaa kaksoisklikataan ja se avaa ikkunan tai välilehden ja riippuu palvelusta mitä muuta saa tehdä, jotta sanalle saa merkityksen. Kaupallinen suomalainen palvelu Lukutulkki on priima, mutta ainakin aiemmin se toimi vain IE:ssä. Tässä kirjoitan vain ilmaisista palveluista.

Erillisiä online sanakirjoja on paljon, suomenkielelläkin on useita. Ne voi tietysti avata erillisiksi selainikkunoiksi, eikä niidenkään käyttö ole erityisen vaikeaa. Mielestäni suomenkielisiä vaivaa sanastojen niukkuus, eikä vaativalla käyttäjällä ole niistä suurta iloa.

Ruotsiksi olen löytänyt ainakin kaksi suhteellisen hyvää: Norstedts ja Tyda.se. (Ruotsin ja muiden kielten välillä, suomi ei ole mukana.) Ruotsia taitava voi käyttää niitä myös suomeksi sanoja tulkitessaan kun tekee siirron omissa aivoissaan. Suomeksi on yksi kiinnostavan yksinkertaistettu BeamLab. Mutta se ei oikein osannut löytää taivutusmuodossa oleville sanoille selitystä.

Jos on mahdollisuus laittaa ikkunat vierekkäin ruutuun, mitä nyt ihastuneena tutkin, siinä on ehkä kaikkein konkreettisin vaihtoehto. Valitsee sanan ja vie sen joko raahaten hiirellä tai copy/pastaamalla hakuruutuun. Nordstedtsissa; se on arvokas ja perinteitä omaava yhtiö, ei raahaaminen edes onnistu vaan on käytettävä kopioi/liitä. Ruutu on myös tyhjennettävä edellisestä sanasta esim. kaksoisklikkaamalla ja delete/poista. Cambridgen online-sanakirjassa, joka on tosi hyvä, koska siitä on helppo tehdä pieni ikkuna, ei hakuruutua tarvitse tyhjentää. Jälkimmäinen palvelu myös tunnistaa melkein kaikki taivutusmuodossakin olevat sanat.

Norstedtsin sanakirjan hakukäyttöliittymän voi ladata koneelle, menettely on kaksivaiheinen ja vaati minulla parin ohjelman lataamisen. Kaikki oli hyvin selitettynä, joten taitoja ei tarvitse olla kummoisia. Silloin ohjelma toimii muuallakin kuin nettiselainta käytettäessä.

Mielestäni pelkkä selainsivukin toimi ihan hyvin. Täytyy ensin kopioida sana, sitten kaksoisnapsauttaa+del hakuruudusta pois vanha teksti ja sitten Liitä. Mielestäni siis yksikieliset sanakirjat ovat kattavimmat, mutta on toki arvoa, jos selityksen saa äidinkielellä.



Tyda.se on oikein hyvä. Sen saa myös selaimen osaksi, muitakin mukavia mahdollisuuksia on, ja se toimii pikanäppäimellä. Jos liittyy mukaan (on ilmaista) jäseneksi sanoja voi myös tallettaa, mutta en ole tätä tutkinut. Nettisivulla kerrotaan, että uutta versiota palvelusta odotellaan.

Kuva selittää paremmin kuin tuhat sanaa, joten laitan kuvat muutamasta ruutukaappauksesta. Yhteen jossa on käytetty ladattavaa Sagea, tyda.se:tä, yhdessä Norstedtsia ja yhdessä Cambridgea. Suomenkielistäkin voisi tutkia, mutta mielestäni ne eivät vielä tyydytä vaativaa käyttäjää.

Nuo pikkuruudut voi pienentää ja napsauttaa ne esiin tarvittaessa, ne voivat siellä odotella käyttöä, selaimen ruuduissahan on sisään rakennettu muisti, ne muistavat koon ja paikan näytöllä. Siis ainakin tällaisen edistyneen näytön kanssa, jollainen minulla nyt on. Ainakin pienessä kannettavassani se onnistui, en vain ehkä ole osannut kokeilla aiemmin. Pienellä näytöllä ei juuri ole iloa kahdesta vierekkäin olevasta ikkunasta.

Muuten kun uusia ruutuja avaa, pitää vanha olla pienennettynä, muuten se avaa vain välilehden aukiolevaan ikkunaan. Ikkunoita voi vedellä kahvoista halutun suuruisiksi ja siirtää sopivaan paikkaan työpöydällä. Kannattaa kokeilla, miten se käy, jos et ole tullut tehneeksi sitä. - Minä kirjoitan ajatellen, että lukija olisi perustasoa, ei siis mikään nörtti. Kirjoitan siksi niin tuskastuttavan perusteellisesti, ehkä pitkästyttävästi, koska kokeilen itsekin. En ole myöskään erityisen nokkela, opin hitaasti, unohdan ja kekkaan asiat vasta kun toiset ovat jo menneet. Siinä voi olla se etu, että minunlaisiani on paljon muitakin, ja kyse voi olla vertaistuesta. Minua tämä kuitenkin kiinnostaa.

Täytyy siis muistaa, että tuon ekirjan tilalla voisi olla mikä tahansa miljardeista muista vieraskielisistä nettisivuista. Tässä ei ole kyse vain e-kirjoista.

Tiistain linkkejä

Venäjän taiteesta on jossain keskusteltu viime aikoina. Venäjä on meikäläiselle Terra Incognito, mutta löysin Venäjän taiteesta muutaman linkin:

Kuvagalleria 1

Kuvagalleria 2

Russian Art and Architecture

Art of Russia

Muuta:

Katso viikon iloiset nettielokuvat, Aamulehti

Country Living -lehti

Ekoihmiselle Encyclopedia of Earth

Siellä esim. nettikirjoja, kuten klassikot The Origin of Species ja Walden

Kokeilua

Tämän kuvan voi napsauttaa isommaksi

Tänä aamuna huomasin, että ruudun resoluutio oli muuttunut. En keksinyt muuta syytä, kuin että kokeilin eilen uuden näytön mukana tullutta erilaista piuhaa/kytkentää. Se on nimeltään jotakin DVI-D -portti. Perinteinen on VGA. Tietokoneessanikin on vastaava liittymä ja molemmat piuhat tulivat mukana. Ymmärsin, että sillä voisi laittaa vaikka kaksi näyttöä yhtä aikaa toimimaan, mutta minulla ei ole. Näyttö on kuitenkin laaja, 19 tuumaa. Huomasin, että siihen saa ikkunoita samaan aikaan. Kuva on kaappaus ruudusta, jossa on kolme ikkunaa. Yksi iso, joka on ihan riittävän suuri ja kaksi pienempää. Pikkuruutu on TV-Kaista. En tietenkään pysty tekemään kahta asiaa samaan aikaan kuten eivät monet muutkaan miehenpuolet, mutta halusin kokeilla mahdollisuuksia.

Ruudussa on Crime and Punishment -ekirja. Samaan aikaan on auki Cambridge Advanced Dictionaryn nettipainos. Siihen voi tietysti laittaa minkä tahansa nettisanakirjan, mutta tämä on sopivan suppea ulkonäöltään, ei ole liikaa mainoksia ja sanat ovat mukavasti vasemmassa reunassa. Hienous on nimittäin siinä, että tekstistä pystyy valitsemaan oudon sanan klikkaamalla sitä vaikka kahdesti. Sanan voi hiirellä raahaten pudottaa sanakirjan hakuruutuun. Kun painaa Look it up, saa selityksen siististi. Tämä on minusta vallan mainiota.

Jokaisen noista ruuduista saa halutessaan täyttämään koko ruudun. Tv-kuvassa on hyvä resoluutio silloin. Jokainen ikkunoista muistaa kokonsa ja kuhunkin voi voi avata uusia sivuja.

Resoluutio on hyvä, mutta teksti ja ikonit menevät vähän liian pieniksi tämän ikäiselle. Onneksi muistin, että näyttöä voi justeerata: Ohjauspaneli/Helppokäyttötoiminnot/Näyttö/Asetukset ja sieltä alasvetovalikko, josta voi kokeilla itselleen sopivan. Lopuksi Käytä ja OK.

Muutama sana sanakirjoista

Samaan syssyyn vielä hieman lisää sanakirjoista. Näyttää siltä, että on olemassa lisää netissä toimivia sanakirjoja, joista jotkut kertovat, että käyttäjät voivat lisätä omia sanoja.

Ilmainen Sanakirja.fi: Kaikki kielet

Sanakirja.org Siihenkin voi lisätä sanoja. Perustuu wikisanakirjaan.

Kaannos.com on sellainen, johon käyttäjät voivat lisätä sanoja

English-Finnish-English

Ilmainen-Sanakirja.com on myös sellainen, johon käyttäjät voivat lisätä sanoja. Se sanoo olevansa Suomen laajin sanakirja, joka on jo paljon luvattu. Missään ei kerrota, montako sanaa suomenkielisessä listassa on.

On tällainen minimalistinen hakuruutu, Beamlab

Kyllähän näistä kaikista on varmaankin iloa kielenopiskellussa, mutta itse pidän parempana monipuolisia, yksikielisiä sanakirjoja, joita olen esitellyt, ja joita on paljon. Epäilen, onko ylläluetelluista apua tositilanteessa, kun englantia passiivisesti hyvin osaava hakee jonkin harvinaisen sanan selitystä. Sitäpaitsi tuntuu siltä, että sanakirjatyö vaatii ammatti-ihmisen. Jos minunkaltaiseni poropeukalo alkaa lisätä sanoja, ei tiedä, onko siihen luottamista. Suomen väestö on niin pientä, ihmettelen riittääkö porukkaa hiomaan sanakirjaa. Wikipediassa kyllä se on käynyt.

Ruotsalainen tyda.se on kyllä tehty tietääkseni käyttäjävetoisesti. Siellä sanotaan, että on jo miljoona hakusanaa, mikä on paljon. Haluttaisi tietää, paljonko näillä suomenkielisillä on hakusanoja.

Freeware

Kun aloin harrastaa tietokoneita, silloin eivät nettiyhteydet olleet vielä kovin hyvät. Olin pitkään hitaan puhelinmodeemin varassa ja minulle sattui vielä viallinen puhelinlinjakin. Silloin harrastettiin paljon tietokoneelle ladattavia ohjelmia. Nyt tuntuu trendi olevan, että yhä useammat palvelut toimivat netissä. Silloin ohjelmien lähteenä oli usein Tucows, jolla oli niin hyvä nimi ja logo. Ladattavia ohjelmia on yhä edelleenkin runsain mitoin ja ihan kivoja. Vuosia sitten kävi monta kertaa, että jokin ladattava ohjelma toi koneeseen viruksen, enkä osannut muuta kuin viedä koneen liikkeeeseen puhdistettavaksi, mikä tietysti maksaa.

Minulla oli monta vuotta kaupallinen virustorjuntaohjelma, mutta olen taas pari vuotta ollut ilmaisen varassa. En tiedä, ovatko ne kehittyneet niin hyviksi ja onko windowsiin tullut itseensä viruksia ehkäiseviä toimintoja, kun viime aikoina ei viruksia ole tullut, kop, kop. Kaikki nämä tällaiset ovat yhä hepreaa minulle, jotain joka muistuttaa jumalan suojelua, palomuurit ja muut. En käsitä niistä paljoakaan.

Moni ei halua täyttää konettaan riskaabeleilla ohjelmilla, kun niitä ei välttämättä tarvitse. Itseään voi myös vähän petkuttaa ja laittaa esim. työpöydän kuvakkeet piiloon kansioihin, jotta se ei näytä niin täydeltä. Minä toimin paljon työpöydällä, koska siitä on helppoa laittaa asioita roskakoriin, heti kun ei tarvitse, esim. latauspaketit. Tietokoneen syövereissä ne jäisivät helpolla täyttämään muistia. Nykyään koneissa on kuitenkin valtavat muistit, jonne sopii. Windows tukkoutuu aikaa myöten, kun kaikenlaista ylimääräistä jää kuitenkin hidastamaan ja kun niistä ei ymmärrä paljoa, eikä uskalla poistaa. Tämä on meidän amatöörin vitsaus.

Katselin eilen yhtä paikkaa, jossa oli todella paljon freeware-ohjelmia. Latasin joitakin. Ovathan ne yhäkin monet ihan kiinnostavia, mutta en ala nyt niitä listaamaan, paitsi pari. Tällainen paikka näyttää erikoistuneen freewareihin. Tietysti monet laittavat freewaren täkyksi, ja tarjoavat maksullista versiota pian. Täytyyhän niiden saada liiketoimintaa jollakin tavalla. Osaksi ne varmaan elävät mainoksilla. Jos niitä kaikkia alkaa ostella, tili tyhjenee aika pian, varsinkin minulla, ja siksi pidättäydyn pelkästään ilmaisohjelmiin.

Yksi, aika jännittävä linkki sattui silmiin. Siinä tosin sanottiin, ettei se toimi Vistassa. Cleverkeys for Howjsay. Siinä ladattiin sellainen toiminto selaimelle, että kun ensin valitsee vaikkapa yhden sanan, se voi olla selainikkunassa, mutta jopa monessa windows -ohjelmassa, (Esim. wordissa), kaksoisklikkaamalla sana siniseksi, eli valitsemalla se, painaa Ctrl + L, se avaa selainikkunan Howjsay-palveluun, jossa sanalle annetaan sanakirjaselityksiä ja voi jopa klikkaamalla kuulla, miten se äännetään, robottiäänellä tosin. Tuon L:n voi ajatella tarkoittavan Look, niin muistaa paremmin. Se toimii myös ekirjoissa. On siellä myös mainoksia. Se on kai eräänlainen makro, joka sijoittaa sanan Windowsin leikepöydälle ja hakee samalla palvelun nettivulta selitykset yms.

Se avaa sen selaimen, joka on valittu ns. oletuselaimeksi. Firefoxissa oletusselaimen voi tarkistaa ainakin. Työkalut/Asetukset/Lisäasetukset -kohdasta. Siinä on varteenotettava kilpailija vaikkapa Firefoxin Quick Translation lisäosalle ja ladattaville sanakirjoille, joista olen kirjoittanut ennen. Nuo ladattavat sanakirjat muuten ovat aika lailla johdossa suosituimmuuslistoilla osastolla Home&Education, esim. Sages dictionary. Tuossa ladattavassa sanakirjassa on tehtävä enemmän operaatioita ennen kuin sai selityksen, tässä pärjää kahdella tai kolmella, riipuu miten laskee. Ladattavassa sanakirjassa on se etu, että se toimii myös off-line. QTL:ssä oikeastaan vain yksi tai kaksi toimenpidettä, sanan klikkaaminen (hiirtä pitää sitten liikuttaa oikein, jotta saa toiminnon esiin).

Kielentuki ad-onseja on muuten kokonainen leegio. Otin sieltä sanakirjahaun. Sekin toimii ihan hienosti. En nähnyt kylläkään missään ikonia, mutta voi kaksoisklikata sanaa hiiren kakkospainikkeella ja valita sieltä DictionarySearchin. Huomaan, että se taitaa olla sama kuin tuo aiemmin selittämäni cleverkeys, mutta tämä toimii vain selaimessa.

Ei muuten kannata Freeware.com:ssa klikata kohtaa Before You Download! Click here to Run a free Scan for PC errors. Voi olla, että siellä on ihan asiallinen ohjelma, vaikkapa Norton Scan, joka kuitenkin hidastuttaa konetta, kun se valvoo kuin haukka kaikkea. Sen saa kyllä pois asennettua. Kuten sanottu, minusta eivät virukset ole välttämättä enää suuri ongelma. Viruksia saa kai varmuudella, jos uteliaisuudessaan menee katsomaan, mitä pornosivuilla on, kaikkeahan pitää tutkia ja olla utelias.

Ihan muita linkkejä, luonnosta lähinnä:

Autiotuvat on-line

Luonnossa.net

Neoflora

European butterflies

Reipas satavuotias

Viime viikon tv-tarjonnasta jäi mieleen nykyään jo 100 -vuotias tanskalaisnainen, joka asui butlerinsa kanssa. Heidän suhteensa vaikutti tosi hyvältä. Hovimestarikin taisi olla kahdeksankymppinen, mutta hän oli "nuori poika". He asuivat aika hienossa omakotitalossa Tanskassa, rahaa mummolla varmaan oli. Hänellä oli poikaystäväkin, australialainen mies, jonka hän tapaa pari kertaa vuodessa. Kerran vuodessa hän lentää Australiaan, kerran mies tulee Tanskaan. Samoin mummo kävi katsomassa poikaansa USA:ssa. Pojalla oli hieno maatila hevosineen ja vihannestarhoineen, josta myytiinkin ulos. Mummo oli torilla myymässä ja jutteli häneen ihastuneiden asiakkaiden kanssa sujuvalla englannilla. Hän hyppäsi traktorinkin pukille ketterästi.

Silti hän oli selvästi hieno rouva. Kotimaassa he viettivät mukavaa elämää hovimestarin kanssa, kumpikin piti toisistaan vaikka kyseessä oli selvästi työnantaja ja työntekijä. Butleri poltti tanskalaiseen tapaa sikaareja - sisällä, se oli mummosta selvästi viihtyisää. Hänkin veti joskus. Mummo ajoi reippaasti autoa. Heidän huolensa oli puutarhan haltuunottoa yrittävät maamyyrät. Mummo hankki tietokoneenkin ja käytti sitä hienosti. Oli selvästi sosiaalista elämää, kutsuja jne.

Tanskalaisilla on jokin kummallinen taito elää, vähän toisin kuin meillä muilla pohjoismaalaisilla. He eivät sylje lasiin, tupruttavat kuin korsteenit, pitävät ruoasta, mutta elävät ehkä jopa pidempään kuin me askeetisemmat. Mummolla ainakin oli positiivinen elämänasenne, joka taisi olla ratkaisevaa pitkäikäisyydessä. Silti hänen miehensä oli kuollut tulipalossa, koko koti oli palanut.

Olen tyytyväinen, kun sain ostettua litteän näytön pöytätietokoneelle. Ostin sen saaren toisesta omasta tietokoneliikeestä. Samalla juttelin liikkeen sympaattisen pitäjän kanssa mm. näistä uusista, vuoden alusta tulleista säädöksistä, joiden mukaan tietoyhteiskuntapalvelut olisivat tulleet kotitalousvähennyksen piiriin. Kerroin ajatuksistani ja kaveri kehotti menemään hakemaan starttirahaa, jos haluaisin yrittää perustaa jonkinlaisen yrityksen neuvontaa varten. Emme olisi kilpailijoita vaan voisimme jopa osoittaa asiakkaita toisillemme.

Näyttö ei aiheuta erikoislaatuista pahoinvointia, jota sain putkinäytöstä. Näytössä oli myös kovaääniset, jotka eivät kuulosta kovin erikoislaatuisilta, mutta lisäsin kovaääniset erikseen. Onneksi koneessani on kaksi äänen ulostuloa.

Sunnuntai 11.1.

Kaikki maailman klassikot ovat tavoitettavissasi nettikirjoina englanniksi ja monilla muillakin kielillä. Niitä on todella paljon, annan taas pari linkkiä taaempana. Olen jatkanut Distributed Proofreadersien sivuilla käymistä korjaamassa aina muutamaa harvaa virhettä joka sivulla, joka on yhä sattunut taidokkaan ohjelman jäljiltä. Täytyy ihmetellä miten ohjelma pystyy tunnistamaan erilaiset fontit ja tekemään niin hyvää jälkeä.

Tuossa kirjassa hieman häiritsee vanhanaikainen kieli, käänteiset sanajärjestykset ja nykykäsityksen mukaan virheelliset asiat, joita ei tietenkään mennä muuttamaan. Varmaankin Rikos ja Rangaistus -kirjasta on myöhempikin käännös. Englannin kielinen sen sijaan tuntuu aivan sujuvalta. Englanti oli jo tuohon aikaan kehittynyt, mutta suomi ei, en tiedä käännösaikaa, mutta sen on täytynyt olla 1900-luvun alkua. Kirjasta näyttää olevan uusikin käännös, luulen että se saattaa olla jo kolmas.

Aika usein näyttää tulleen se painovirhe, että lainauksen alussa on vanhanaikainen lainausmerkki, se on ehkä yleisin. Toinen ovat liiat merkit, ohjelma on tulkinnut mustetahrat merkeiksi. Yhden kerran tapasin alkutekstistä minulle tuntemattoman sanan, joka saattoi olla painovirhe; annoin sen mennä. Tuleehan toinenkin tarkastaja ja sitten lopullinen ulkoasun muovaaja, joitten vastuulla lopputulos on. Joskus latoja on tehnyt virheen, kirjain on ylösalaisin vaikkapa. Sen voi sentään korjata mielestäni, vai pitäisikö kaikki olla aivan autenttista. Ajattelen sitä suurta työtä, mitä tähänkin tekstiin liittyy. Missä oloissa tuokin kirja on tehty, ennen ensimmäistä maailmansotaa. Onko silloin ollut olemassa edes koneladontaa, vai ovatko tuon ajan tekstit painimusteeseen tahriutuneiden miesten jäljiltä, jotka ovat käsin keränneet joka ainoan kirjaimen?

Tuo keksintö, että teokset on jaettu osiin ja kuka tahansa voi periaatteessa osallistua vapaaehtoisena, on mielestäni oivallinen. DP:n oikolukemat tekstit ovat jo lähes puolet Project Gutenbergin kirjoista, niitä on reilusti yli 10 000, koko maailmassa. Silmän ei tarvitse vaeltaa kauas, kun verrattavat tekstit ovat samalla ruudulla alekkain ja jokaisella rivillä on vastaavuus, tosin siten että eri riveille jaetut sanat on ohjelma poiminut yhteen. Eikä tarvitse ottaa vastuuta mistään muusta kuin yhdestä sivusta kerrallaan. Tässä tuleekin joskus pientä hämminkiä ohjelmassa, Tavuviiva saattaa olla viimeisenä sivulla, siihen ohjelma on laittanut asteriskin*, seuraava sivu alkaa myös tähtimerkillä, jotta sivujen kokoaja tietäisi. En lukenut tarkkaan ohjeita ja huomaamatta jäi mm." jos uusi sivu alkaa uudella kappaleella, jätä tyhjä rivi". Toinen lukija saa korjata, en vielä uskaltaisikaan ryhtyä korjaamaan toisen kierroksen tekstejä.

Niistä klassikkoteksteistä:

Filosofian klassikkokirjasto

The Internet Classics Archive

Muita poimimiani linkkejä:

Puuinfo

Puuproffa

Isien työt, kansatieteelliset filmit

Arkkitehtuuria, Great buildings

Kielletyt kirjat, Kai Ekholmin teos sensuurista netissä

Kotoiset paheet: Kaikki kahvista Eräs teesivusto englanniksi

Tietotekniikkaa: Kokoelma parhaita suomenkielisiä Open Source -ohjelmia

Teknouutiset

Kirsi Virtanen

Satuin kuulemaan Kirsi Virtasen radiopakinan omavaraisuudesta. Virtasen Kirsi osaa antaa äidin kädestä. Useimmiten hän ihastuttaa, joskus vihastuttaa. Tietysti hän on ennakkoluuloinen ja esittää asioista vain yhden puolen, mutta se kai on edellytys sille, että joku jaksaa kuunnella ja havahtua. Rimanalitus oli silloin, kun hän joskus innostui salaliittoteorioista.

Tässä omavaraisuusasiassa hän oli osittain oikeassa. Samaa minäkin ajattelin aikoinani yhteisössä ollessani puhuessamme omavaraisuudesta. Koskaan se ei tietysti ollutkaan omavaraisuutta oikeasti. Se oli leikkiä. Aina oltiin valmiita turvautumaan yhteiskunnan turvaverkkoihin, ottamaan vastaan työttömyyskorvaukset ja muut, mutta ei oikein oltu valmiita antamaan yhteistä panosta, joka periaatteessa muodostuu ihmisten työstä ja veronmaksusta, ei edes ns. lähiyhteisön eteen . Varsinkaan nuoret eivät tajunneet mitään yhteiskunnasta protestoidessaan rahan valtaa vastaan. Toisten kokoon saamista rahoista oli kysymys.

Työnjako esimerkiksi ja kansainvälinen kauppa on vapauttanut ihmisen jatkuvasta raadannasta. Tilalle on sinänsä kylläkin tullut toisenlainen pakkotyö. Huippuunsa viety omavaraisuus vie tosiaan kaikki mehut, kuten Kirsi Virtanen niin kuvaavasti ja värikkäästi radiossa pauhasi.

Minusta ei sinänsä ole mitään väärää, että ihminen koettaa kompensoida vähiä tulojaan hoitamalla kasvimaataan ja keräilemällä luonnon antimia. Se antaa myös terveyttä liikunnan muodossa ja myös pelaa yhteiseen kassiin. Se on harrastus siinä kuin muutkin, ja harrastus saa maksaa. Voi saada tuoreita ja vähäsaasteisia kasviksia ja muita tuotteita. Jollakin tavalla senkin täytyy lisätä kansantaloutta. Pelkkä ostotavaroiden kiihkeä kuluttaminen ei voi olla ainoa autuus, jos on: kansantalouden arvot ovat väärin rakennettu.

Ja kun on kysymys poikkeustapauksista, sen yhteiskunta kestää aina. Marginaali-ihmiset voivat myös omalla tavallaan tuottaa, on paljon hyödyllistä työtä tehtävänä, työtä josta ei makseta suoranaisesti. Saattaa olla, että he pitävät yllä unohdettuja taitoja ja kokeilevat uusia taitoja, jotka voivat hyödyksi tulevissa kriiseissä. Kuinka esim, venäläiset olisivat pärjänneet ilman pieniä palstojaan ja luonnosta keräämistä.

Eri asia on, voiko sen asettaa yleispäteväksi säännöksi. Kuka silloin tekee asiat, joista maksetaan. Tosin tuotanto tapahtuu vähemmällä väellä ja enemmän konein ja ihmisille jää aikaa muuhunkin tai pitäisi jäädä. Ehkä pitäisi kaikin voimin keksiä tapoja, joiden avulla jokainen voi antaa panoksensa, vaikka kuinkakin pienen, yhteiseksi hyväksi.

Kolmas sektori on tärkeä. Käytännössä, minun tapaamani ekoihmiset eivät hirveästi tehneet asioita yhteiseksi hyväksi, mikä oli ratkaisevaa. Näin kuitenkin satoja maalle muuttavia "viherpiipertäjiä". Käytännössä heidän aikansa meni omien asioiden selvittelyyn ja päivästä päivään selviämiseen. Olisi tehty mitä tahansa, kunhan se vain olisi ollut myös jotenkin yleishyödyllistä, olisi riittänyt minulle. Jos todella tekee ahkerasti työtä, vaikka juuri sellaista, jota vastaan Kirsi hyökkäsi, ansaitsee täyden kunnioituksen - mutta minun kokemani käytäntö ei ollut sellaista. Ja katselin sentään sitä seitsemän vuotta ja olen seurannut jälkeenkin päin.

Sitä paitsi yhteiskunta myös marginalisoi ihmisiä, jotka haluaisivat tehdä hyviä asioita, mutta eivät eri syistä saa. Työttömät, vammaiset, ikääntyneet esimerkiksi. Jos he toteuttavat jonkinlaista omavaraisuutta, siinä ei varmaankaan ole mitään pahaa.

Suuressa kansantaloudessa on selvästi rakenteellisia virheitä, jotka ovat johtaneet ympäristön huonontumiseen, turhaan ja vahingolliseen kulutukseen. Kansantalouden olisi kehityttävä sellaiseksi, jossa dynamiikka säilytetään, mutta jossa asiat ovat järkevämmin. Siinä saattaa omavaraisuudellakin olla osansa, kun kokeillaan miten asiat voisivat olla.

Joten, Virtanen oli taas kamalan yksisilmäinen, vaikka jossakin asiassa ihan oikeassa.

Historiaa

Minkäänlaista systematiikkaa en taida koskaan pystyä luomaan näihin linkkiini. En tähänkään merkintääni, jossa on aineksia sieltä täältä.

Slangin aarreaitta, Slangi.net

Katujen kieli

Suomen murteet Internetix-oppimateriaali

Hikipedia Tampere

Tampereen murre

Tampereen kielen verkkosanakirja

Vanhojen mittojen muuntaja, suomeksi

BBC History

Historia ja yhteiskuntaoppi, linkkilista

Suomen historia englanniksi

Suomen historian käännekohtia

Historian dokumentteja Suomen historiasta käsin

Blogien alkuhistoria

Suomensin tämän alun eräästä ruotsinkielisestä kirjasta. Siinä on mielestäni sujuvasti kuvattu blogi-ilmiön alkuvaiheita USA: ssa, sieltähän villitys alkoi. Lukija voi verrata tietoja englanninkieliseen wikipedia-artikkeliin, jossa on osittain seikkaperäisemmin selostettu alkuhistoriaakin. Se sisältää tietysti myös tietoja koko ilmiöstä ja nykytilasta.

Suomenkielellä ei ehkä ainakaan netissä ole juuri parempaa selostusta kuin tämä, jonka laitan lukijoiden saataville, -paitsi ehkä tämä, Sediksen toimittama.

Blogimaailman alku

Lars Våge

MIKÄ ON BLOGI? Blogi-ilmiöllä on lyhyt historiansa, joka alkoi 1990-luvun keskeltä ja joka vuodesta 1999 alkaen on kokenut räjähdysmäisen kehityksen. Maltilliset arviot osoittavat, että blogeja on tänä päivänä (kirjoittamisaikana) siinä kymmenen miljoonaa aktiivista. Sekä perinteiset uutismediat että suuret internetiyhtiöt ovat enemmän tai vähemmän yllättyneet tästä uudesta julkaisumuodosta, joka on päästänyt uskomattoman määrän kirjoittajia irralleen nettiin.

Monet ovat yrittäneet määritellä blogeja ja kiinnittäneet huomionsa eri ominaisuuksiin, mutta on aika yksinkertaista muotoilla se, mikä on blogin perusidea. Blogi on usein päivitetty nettipaikka, jonka alkusivua luonnehtii joukko päivättyjä tekstejä, jotka ovat järjestettyjä käänteiseen kronologiseen järjestykseen siten, että viimeksi kirjoitettu tulee ylimmäksi. Paitsi tekstiin perustuvia blogeja on viime vuosina ilmaantunut muitakin, kokeellisia muotoja, kuten valokuvablogeja, ääniblogeja ja videoblogeja. Blogeilla on hyvin vaihteleva sisältö, ja muotoa käytetään kaikkeen uutisraportoinnista, tiedonvälityksestä, mielipiteistä ja juoruista päiväkirjankirjoittamiseen.

Monien mielestä alkuperäiset blogit syntyivät kommentoivista linkkilistoista, ja että keskeistä yhä ovat linkit mielenkiintoisille nettisivuille, joista bloggaaja haluaa kertoa muille internetin käyttäjille. Tunnusmerkillistä on myös, että on paljon yksinkertaisempaa nopeasti julkaista tekstejä blogeissa kuin luoda tavallisia nettisivuja. Tyypilliset blogitekstit ovat epämuodollisia ja lyhyehköjä, mutta poikkeuksia on paljon eikä blogijärjestelmissä ole mitään sisäänrakennettuja esteitä kirjoittaa pidempiä tekstejä. Blogeissa on tavallisesti navigointilinkkejä, joilla päästään takaisin alkuteksteihin.

Blogit tarjoavat mahdollisuuden kaikille, jotka ilman toimituksellista tarkistusta haluavat välittää ajatuksiaan ja pohdintojaan omassa nettijulkaisussaan tarvitsematta html:n opiskelua. Useimmat blogit luodaan jossakin netti-käyttöliittymässä, mutta myös sähköpostia ja kännyköitä käytetään niiden päivityksiin, ja enemmistö kirjoittajista bloggaa maksamatta siitä mitään. Vaikka blogien kotimaa on USA, köyhemmissä maissa käytetään blogimuotoa yhä lisääntyvästi ja myös maissa, joissa ilmaisuvapaus on rajoitettu.

Juuret

Tim Berners-Lee:llä, joka keksi www:n, oli vuoden 1991 lopulla ja muutama vuosi sen jälkeen nettisivu, mihin hän laittoi osoitteita uusiin webbisivuihin. Jotkut pitävät tätä nettisivua ensimmäisenä blogien edeltäjänä tai jopa ensimmäisenä blogina. Esikuvaksi lasketaan myös se uutissivu (What´s new) jota Marc Andreesen, ensimmäisen graafisen käyttöliittymän Mosaicin luoja piti kesäkuusta 1993 alkaen. Tätä kesti kolme vuotta ja samana aikana oli vastaava uutissivu Netscape -nettiselaimen kotisivulla. Näissä esitettiin jatkuvasti uusia, kiinnostavia linkkejä käyttäjille. Myös netttipäiväkirjoja sukeltautui esiin hyvin aikaisin, ja 1990-luvun puolivälissä olivat online -päiväkirjat eli e-zines myös hyvin etabloituneita. Kun viimeksimainittuja päivitettiin säännöllisesti, ne olivat kuitenkin periaatteessa painettujen vastineiden siirtämistä nettiin.

Eräs varhainen nettisivu nimellä ”Links from the Undeground”, jonka aloitti Justin Hall 1994, tavataan mainita prototyyppinä, jossa oli blogia muistuttavia piirteitä. Hallin nettisivu oli tyyppiä, jota tultiin kutsumaan suodatinblogiksi, joka valitsi linkkejä (suodatti) ja kommentoi niitä. Vuonna 1997 aloitti myös Michael Sippey Berkeleyssä jotain, joka muistutti suodatinblogia, sopivalla nimellä Filtered for Purity. Steve Bogart aloitti 1997 toisen samantyyppisen nettisivun nimellä News, Pointers&Commentary, joka myös näytteli osaa suodatinblogien esiinkasvussa. Kotisivuja surffailleiden ja niistä kiinnostavien asioiden esiinpoimivien kirjoittajien esiinmarssin ennustaneen Scifi-kirjailijan William Gibsonin haastattelu julkaistiin Salon.comissa lokakuussa 1996.

Varmaa on joka tapauksessa, että Dave Winer on näytellyt suurta osaa blogimuodon kehityksessä. Winer oli ohjelmoija, joka aloitti Userland -yhtiön Palo Altossa, Kaliforniassa, ja loi monen muun muassa julkaisutyökalu Manilan ja myöhemmin blogiohjelman Radio Userlandin. Winer itse tarkoittaa, että hänen ensimmäinen bloginsa oli uutissivu, 24 Hours of Democracy, joka syntyi helmikuussa 1996. Kaksi kuukautta myöhemmin hän aloitti myös uutissivun tietokantaohjelmansa Frontierin ympäriltä. Winer kirjoitti myös blogimuodossa ohjelmistaan ja ajatuksistaan nettisivulla, Scripting.com, joka luetaan ”aitoihin” blogeihin kuuluvaksi, koska hän sekä kirjoitti uutisia, kommentoi ja linkitti mielenkiintoisiin nettisivuihin. Winer on kuvaillut blogiseikkailuaan artikkelissa, ”The History of Weblogs”. Scripting.com on yhä olemassa ja kuuluu yhä suosituimpiiin blogeihin.

Kunnian weblog -sanan keksimisestä saa Jorn Barger, jolla oli oma blogi nimeltä Robot Wisdom. Siinä hän joulukuussa 1997 käytti ilmaisua weblog kuvatakseen omaansa ja samantyyppisiä nettisivuja. Muutoin käytettiin tuohon aikaan ilmauksia kuten ”links with commentaries”, ”news sites” tai ”filters” kuvailtaessa uutta muotoa. Vuoden 1998 alussa vaikuttaa olleen kolmisenkymmentä sellaista nettipaikkaa, jotka kutsuivat itseään weblogeiksi. Näiden ympärille muodostui pian sosiaalinen verkosto, missä kaikki linkittivät toisiinsa.

Näiden weblogien takana olleet henkilöt tarkoittivat näin ollen luoneensa uudenlaisen nettisivun, joka erosi tavallisista kotisivuista. Erityistä uudelle muodolle oli tarkoitus linkittää uusiin, löydettyihin nettipaikkoihin. Weblogit olivat siis eräänlaisia lokikirjoja omasta selailusta, ja haluttiin osoittaa lukijoille mielenkiintoisia löytöjä omilta matkoilta netissä.

Tarkoitus että johdatettiin lukijoita pois omalta nettisivulta, oli suoraan vastakkainen sille vallitsevalle trendille, että portaalien piti tehdä kaikkensa pitääkseen vierailijat omassa nettipaikassa.

Marraskuun 1998 aikana bloggaaja Jesse James Garnett lähetti listan 23:sta nettipaikasta, jotka olivat tämän tyyppisiä, Cameron Barretille, joka laittoi listan oman blogiinsa, CamWorld. Lisää linkkejä virtasi ja lopulta Barretin oli pakko muuttaa kaikki nämä linkit omalle paikalleen sivun oikeaan reunaan. Aikaa myöten syntyi, kun Barretin oli pakko rajoittua niihin blogeihin, joita hän itse luki, ilmiö jota tänään kutsutaan nimellä blogroll. Tähän blogiluetteloon kukin bloggaaja listaa juuri ne blogit, joita hän itse mieluusti lukee itse ja haluaa antaa vinkkinä toisille. Tällä tavoin muodostuu blogien välinen linkitys, mikä monien mielestä on juuri blogimuodolle ominaista.

Tammikuussa 1999 Barrett kirjoitti artikkelin ”Anatomy of a weblog”, missä hän määritteli blogin ulkonäön ja rakenteen. Eräs CamWorldin lukija päätti muuttaa vähän nimeä weblog. Peter Merholz kirjoitti joskus, että hän tästedes aikoi käyttää nimeä wee-blogs. Pian sen jälkeen kun hän oli ehdottanut tätä diminutiivia, jotkut toiset lyhensivät sen ytimekkäästi blogiksi.

Ensimmäinen blogiräjähdys

Siihen mennessä blogeja olivat perustaneet IT-ihmiset, jotka osasivat luoda html -sivuja ja joilla usein oli ohjelmointitaitoja. Läpimurto joka johti bloggaamisräjähdykseen tuli kesällä 1999, kun ensimmäistä kertaa luotiin rajapinta, missä erityisiä taitoja ei tarvittu. Ensimmäisenä rivissä oli nettipalvelu Pitas.com, jonka aloitti heinäkuussa 1999 Andrew Smales, Torontossa. Smalesin mielestä oli vain ajan kysymys kunnes yksinkertaistettuja järjestelmiä sukeltautuisi esiin, bloggaaminen oli nyt nimittäin saavuttanut kriittisen massan ja tarve pakotti esiin senkaltaisen kehityksen. Pitas.com oli ilmainen ja kuka tahansa saattoi aloittaa oman blogin siellä. Rajapinta oli hyvin yksinkertainen; sai yksinkertaisesti kaksi ruutua täytettäväkseen, yhden linkkejä- ja yhden kommentaaria varten. Pitas.com on yhä olemassa, mutta Smales keskittyi myöhemmin toiseen nettipaikkaansa, Diarylandiin, jota nimestään huolimatta käytetään bloggaamiseen.

Paljon suuremman merkityksen sai yhtiön nimeltä PyraLabs:n blogipalvelu Blogger.com. Yhtiön olivat perustaneet Evan Williams ja Meg Hourihan San Fransiscossa, ja ajatus oli että tuli olla niin yksikertaista kuin mahdollista blogata. Siksi he tarjosivat vain yhden ruudun, jonka voi täyttää. Jos halusi linkin, sen voi itse kirjoittaa html:llä. Voi ajatella, että jotkut siksi alkoivat kirjoittaa tekstejä ilman linkkejä. Koska Bloggerista tuli niin suunnattoman suosittu, bloggaaminen muuttui linkkeihin perustuvasta joksikin muuksi.

Rajan vetäminen blogien ja online -päiväkirjojen välille ei ole aivan helppoa ja kysymys on, mitä saavutetaan sillä, että pidetään muotot tiukasti erillisinä, kuten esim. tunnettu blogiskribentti Rebecca Blood tekee. Uudet työkalut, kuten Blogger.com, saivat aikaan sen, että tuli helpoksi julkaista kenen tahansa, jolla oli pääsy internetiin. Tämä päti luonnollisesti huolimatta siitä halusiko kyseinen henkilö kirjoittaa nettisivuista, joita oli löytänyt netistä vai omista kokemuksistaan ja asioistaan.

Toinen avustava tekijä bloggaamisen laajempaan määrittelyyn on voinut olla ensimmäisen blogiportaalin synnyllä. Sen nimi oli Eatonweb Portal ja sen loi englantilainen bloggaaja Brigitte Eaton vuoden 1999 aikana. Eatonweb Portalilla oli mm. blogeista nettikatalogi, joka ajan myötä jaettiin aiheiden, kielten ja maiden kategorioihin. Vaatimus sille, että voitiin ottaa listalle oli ainoastaan se, että omisti nettisivun, jossa oli päivämäärällä varustettuja merkintöjä. Sillä tavoin avattiin portit myös päiväkirjamaisille blogeille ilman linkkejä.

Toinen tärkeä palvelu, joka syntyi vuoden 1999 aikana oli opiskelija Brad Fitzpatrickin Livejournal. Maaliskuussa 1999 Fitzpatrick, joka tuolloin oli yhdeksäntoista, lanseerasi palvelunsa, jonka hän oli luonut edellisenä vuonna voidakseen työskennellä oman verkkolehtensä kanssa. Nyt pystyi kuka tahansa saada hyötyä hänen ohjelmastaan. Aluksi LiveJournalia ei laskettu osaksi blogi-ilmiötä, mutta jälkikäteen tultiin niitä henkilökohtaisia ”journaaleja”, joita LiveJournalilla voitiin luoda pitämään blogeina niitäkin. Nettipaikasta tuli suuri menestys ja tänään LiveJournalilla on 2,5 milj. (v. 2005) aktiivista käyttäjää. Paitsi jo mainittuja, sukeltautui 1999 aikana yhä lisää blogisysteemejä esiin, joiden joukossa huomataan Paul Kedroskyn Groksoup ja Dave Winerin Edithspage.com. Molemmat olivat aikaisin liikkeellä tarjoamassa blogien syndikointia XML- formaattiin.

Vuodesta 1999 tuli myös se, jolloin media huomioi blogi-ilmiön tosissaan ensimmäistä kertaa. Artikkelissa ”Online digests help readers cope with information avalance”, New York Timesissä 2.syyskuuta Andy Wang kutsui blogeja Online Digesteiksi mutta muissa artikkeleissa tavallisissa medioissa oli nyt opittu sana weblog.

Vuoden 2000 aikana bloggaaminen kasvoi voimakkaasti ja nyt pystyi heidän lukumääränsä laskemaan tuhansina mieluummin kuin tusinoina. Hyvin tärkeä innovaatio esiteltiin nyt bloggaamiseen, kun ns. permalinkki syntyi. Blogit olivat tähän asti toimineet siten, että tietty määrä, usein 10-20 kappaletta, blogimerkintöjä tai postauksia näytettiin blogin aloitussivulla. Jos halusi lukea vanhempia merkintöjä täytyi navigoida jonkin tyyppiselle arkistosivulle, jotta ne löytäisi. Tämä teki vaikeaksi viitata ja ennen kaikkea linkittää johonkin tiettyyn merkintään.

Johonkin aikaan kevään 2000 aikana Blogger.comiin tuotiin permalinkit, jotka ratkaisivat ongelman tarkkaan identifioida tietty merkintä uniikilla nettiosoitteella. Niitä kutsuttiin pysyviksi linkeiksi siksi, että ne eivät muuttuisi myöhemmässä vaiheessa. Tämä antoi vuorostaan antoi bloggaajille uusia mahdollisuuksia viitata siihen, mitä he itse tai muut olivat kirjoittaneet. Luonnollisesti tämä antoi hyvän kasvupohjan bloggaajien väliselle keskustelulle blogien puitteissa. Koska permalinkin nettiosoite oli kuten mikä tahansa muu linkki, jokainen merkintä sai oman identiteettinsä ja blogit saivat siten historian, jossa pystyi helpommin navigoimaan.

Seuraavasta askeleesta blogimuodon kehityksessä tuli, jos mahdollista, vieläkin ratkaisevampi sen tulevaisuuteen nähden, ja se oli luonnollinen seuraus permalinkeistä. Blogijärjestelmä laittoi nyt esille mahdollisuuden kenelle tahansa kommentoida kutakin merkintää. Jokaiseen merkintään lisättiin lomake tai linkki, joka avasi lomakkeen, mihin saattoi kirjoittaa henkilökohtaisen kommentaarin siihen, mitä bloggaaja oli kirjoittanut. Toiminnosta tuli nopeasti hyvin suosittu ja se antoi bloggaajille vuorovaikutusmahdollisuuden, joka heiltä oli siihen asti puuttunut. Ne jotka kirjoittivat blogeja ja heidän lukijansa, jotka joskus olivat blogikirjoittajia itsekin, tulivat nyt luoneeksi spontaaneja ”yhteisöjä” ja näin muodostui sosiaalisia verkostoja.

Paitsi nettipohjaisia blogisysteemejä nyt sukeltautui esiin ohjelmia, joita voitiin asentaa omalle tietokoneelle ja näillä voitiin itse hallinnoida blogiaan ja vapaammin ohjata ulkonäön muotoilua. Oli kysymys ohjelmista kuten esim. tunnetut, Winerin yhtiön Userland (maaliskuu 2001) ja Movable Type (lokakuu 2001), jonka loivat puolisot Mena ja Ben Trott San Fransiscossa. Viimemainitut aloittivat aikaa myöten hyvin menestyksekkään yhtiön Movable Typen ympärille. Yhtiö sai nimen Six Apart, koska puolisot olivat syntyneet kuuden päivän erolla. Matkan aikana he toivat v. 2002 blogimaailmaan uuden tärkeän toiminnon, jota he kutsuivat nimellä trackback. Tämä oli protokolla, joka teki mahdolliseksi bloggaajalle, joka omalla nettisivullaan oli kommentoinut jotain, jota joku toinen oli kirjoittanut, saaden automaattisesti tämän tietoiseksi tästä. Nämä kommentaarit, jotka siis tehtiin toisissa blogeissa, voitiin saavuttaa paluulinkillä, joka laitettiin alkuperäiseen kirjoitukseen, jossa kommentoitu asia oli ollut luettavissa. Tällä tavoin saattoivat Movable Typellä tehtyjen blogien lukijat sujuvasti saavuttaa kommentaarit, jotka oli tehty ko. Blogissa ja muissa blogeissa.

Useat muista blogisysteemeistä kehittivät tuen paluulinkeille ja blogit solmittiin yhteen yhä enemmän, millä oli seurauksena se, että niiden välinen ideoiden vaihto lisääntyi. Six Apart aloitti lokakuussa 2003 nettipohjaisen palvelun nimeltä Typepad, joka rakentui Movable Typelle ja josta pian tuli uskomattoman suosittu. Trottin puolisoiden menestys on todellinen menestystarina dot.com -romahduksen jälkimainingeissa, ja helmikuussa 2005 Six Apart ilmoitti, että se ostaa kilpailijansa LiveJournalin ja siten lisää käyttäjäjoukkoaan kokonaiseen seitsemään miljonaan.

Mennäksemme ajassa taaksepäin syntyi jo vuonna 2000 Greymatter, joka oli ensimmäinen Open Source -pohjainen ohjelma blogien luomiseksi. Greymatterin teki valokuvaaja Noah Grey muutettuaan kotikaupungistaan San Antoniosta, Texasissa, Kaliforniaan, missä monet blogien kehittäjistä vaikuttivat. Grey luopui pian Greymatterista mutta sitä seurasi useita muita Open Source -hankkeita, kuten esimerkiksi WordPress. Asiakas/klienttiohjelmien avulla bloggaajat voivat saada käyttöönsä useita edistyneitä toimintoja, joita ei vielä ollut nettipohjaisissa järjestelmissä. Vaiva joka on blogiohjelmien asentamisessa ja säätämisessä, on kuitenkin saanut aikaan sen, että ne eivät koskaan ole nauttineet yhtä suurta suosiota.

Bloggaaminen kypsyy

Vuosi 2001 oli monin tavoin merkkivuosi bloggaajille ja niitä tultiin kommentoimaan ja ja keskustelemaan yhä suuremmassa määrin perinteisissä medioissa, jotka alkoivat asettaa kysymyksen siitä, ovatko ne uhattuja tai pitäisikö niiden hypätä trendin kyytiin jollain tapaa. Se yksittäinen tapahtuma, joka voimakkaimmin vaikutti tähän kehitykseen oli terrosristihyökkäykset World Trade Centeriä vastaan 11 syyskuuta 2001. Kukaan ei voinut olla reagoimatta siihen määrään blogeja, jotka sukelsivat esiin tyhjästä ja levittivät arvokasta tietoa tästä tapauksesta. Yhtäkkiä se ei ollutkaan vain IT- väki, joka tuotti blogeja. Blogimuodon vahvuus on siinä nopeudessa, millä voitiin netissä julkaista ja joka pääsee todella oikeuksiinsa tämän kaltaisissa tilanteissa. Tätä kuvasi mm. artikkeli otsikolla ”When blogging came of age”, Cnet Newsissä 21. syyskuuta.

Ei kovinkaan kauan terrotekojen jälkeen aloitettiin ensimmäinen journalistien pitämä blogi perinteisessä mediamaailmassa. Päivälehti The Christian Science Monitor alkoi tuottaa blogia A Changed World, missä hyökkäyksiä ja niiden seurauksia kommentoitiin. Nämä olivat ensimmäisiä sotablogeiksi, war blogs, kutsuttuja, jotka tulivat saamaan yhä suurempaa merkitystä sitä mukaa kun terrorismia vastaan käyty sota laajeni, jota etupäässä USA kävi.

2001 oli myös vuosi, jolloin journalistit ja mediatutkijat tosissaan alkoivat analysoida ja keskustella blogi-ilmiöstä ja yrittää suhteuttaa blogeja journalistiikkaan. Netissä toimivan Online Journalism Reviewin toimittaja J.D. Lasica julkaisi toukokuussa artikkelin otsikolla ”Blogging as a form of journalism”. Tätä seurasi seuraavana vuonna jatko nimellä ”Weblogs: a new source of news”, missä mm. Dave Wineriä haastateltiin.

Pioneeri Winer oli maaliskuussa luonut nettipaikan nimeltä Weblogs.com, missä saattoi luoda blogeja ja mistä voi löytää viimeksi netissä päivittyneet blogit. Lokakuussa 2001 Winer teki tärkeän muutoksen: aikaisemmin oli voinut tilata palvelun, joka tarkisti oman blogin joka tunti ja jos jokin uusi kommentti sukelsi esiin, se näytettiin Weblogs.comissa. Nyt tämä toiminto automatisoitiin: jotta pääsisi mukaan listalle täytyi blogisysteemin itse lähettää tiedonanto (ns. ping) Weblogs.comiin XML-RPC protokollan avulla. Tämä sisälsi sen, että jos toiminto rakennettiin julkaisuprosessiin, tuli välittömästi mukaan päivittyneiden blogien listaan ylimmäiseksi. XML-RPC on ohjelmayhtiöiden kuten Microsoft ja Userlandin yhteistyön hedelmä. Winer ohjelmoi uudelleen sekä Radio Userlandin että Manilan tukemaan tätä ping -menettelyä ja useat muut blogisysteemit seurasivat perässä.

Toinen tärkeä ominaisuus, minkä Winer oli rakentanut molempiin ohjelmistoihinsa, oli että samanaikaisesti, kun blogimerkintä julkaistiin tavallisessa html-versiossa se tehtiin saatavaksi XML -formaatissa RSS. Tämän nettipohjaisen syndikointi -formaatin kehitetti Ntscape yhteistyössä Winerin Userlandin kanssa. RSS.ää tukevat tänään kaikki itseään kunnioittavat blogisysteemit ja viime vuosina monet perinteiset nettipaikat, jotka tuottavat uutissisältöjä, ovat hypänneet käyttämään formaattia. Erotukseksi tavallisista nettiselaimista on RSS - lukijalla se etu, että se automaattisesti voi havaita uudet artikkelit seuraamillaan RSS-julkaisua käyttävillä kotisivuilla. Käymällä tasaisin väliajoin näillä sivuilla voivat RSS lukijat näyttää viimeisimmät otsikot ilman että käyttäjän itse tarvitsee tehdä mitään.

Vuoden 2001 aikana myös ne jotka loivat hakumoottoreita huomasivat ensimmäistä kertaa blogit ja syntyi pari tärkeätä hakupalvelua, joissa saattoi hakea blogien sisällössä. Heinäkuussa 2001 MIT:n opiskelija Cameron Marlowe esitti kokeellisen palvelun nimellä Blogdex. Hakurobotin avulla Marlowe piti järjestyksessä 9000 blogia ja tutki niiden lähteviä linkkejä. Blogdexissä näytettiin toplista blogeista, joihin useimmat bloggaajista olivat linkittäneet. Idea oli kartoittaa, mikä oli ”puhutuinta” blogimaailomassa ja hän kutsui Blogdexiä ”weblogien diffuusion indeksiksi”. Ensimmäinen säännönmukainen hakumoottori uutissivuille ja blogeille oli Daypop ja sen lanseerasi elokuussa 2001 Dan Chan Los Angelesissa. Se tosiasia, että valtavan monilla lähteistä oli RSS-versioita, yksinkertaisti erikoistuneiden hakumoottoreiden rakentamista. Daypopia seurasi yhä useampia ja yhä suurempia ja enemmän toimintoja sisältäviä hakumoottoreita 2002-2003 aikana kuten Technorati, Feedster ja Bloglines. Molemmat toimivat myöhemmin myös nettipohjaisina RSS-lukijoina, joita ilmaiseksi voi käyttää blogien lukemiseen.